Menneellä ei ole väliä. Vain se mitä olet nyt on merkityksellistä.

Mulla alkaa koulu, pääsin siis kouluun. Tapaan uusia ihmisiä ja haluan itsekin olla uusi ihminen. Tää on niin iso juttu, että täytyis varmaan antaa hautua kunnolla ja kirjoittaa jotain mindmappia ja sitten vasta yrittää jotain postausta vääntää. Mutta annan ajatuksen virrata ja höpinöin.

 

Mä haluan uskaltaa elää, tarttua tilaisuuksiin enkä paeta ja odottaa parempaa hetkeä, hetkeä jolloin olisin laihempi ja parempi. Mä haluan tutustua uusiin ihmisiin, luoda läpi elämän kestäviä ihmissuhteita. Lisäksi verkostoitua jo työelämääkin ajatellen. Pakko uskaltaa tutustua, avata suu välittämättä siitä, että joku voi olla niin urpo, ettei mun seura kelpaa. Kaikkien kanssa ei vaan voi natsata. Mutta mun täytyy itsekin olla helposti lähestyttävä, näyttää, että haluan ihmisiä ympärilleni.

Mä haluan olla rohkean huoleton. Seksikäs yrittämättä liikaa. Mä haluan uskaltaa olla oma itseni, omanlaiseni. Ainut maailmassa, mua on vaan yks, mä olen spesiaali. Viehättävä. Mun täytyy sisäistää kuka mä olen. Löytää mun identiteetti. Mä en siis halua muuttaa itseäni, uskaltaa vain vihdoinkin olla se joka todella olen kaiken tän epävarmuuden alla.

 

Mä tiedän, että se mitä on sisältä on tärkeintä elämässä. Mutta ulkokuorenkin on mun mielestä oltava kunnossa, jotta voi uskaltaa elää täysiä ja näyttää kuka on, sieltä sisältä. Siksi mä haluan tottakai laihtua ja treenata vielä ennen koulun alkua. 45 päivää aikaa. Siis rapiat kuusi viikkoa. Mä haluan alkaa panostaa pukeutumiseen ja muutenkin ulkokuoreen, jotta tosiaan uskallan tuoda sen sisäpuolenkin esille. Ostaa pari uutta vaatekertaa ja miettiä jo olemassa olevista vaatteista ja asusteista kivoja asukokonaisuuksia. Oikeasti käyttää aikaa siihen, joka on mun intohimo. Mä olen hirvittävän visuaalinen ihminen ja tulen hyvälle tuulelle silmää miellyttävästi jutuista. No, kun oma peilikuva ei miellytä silmää, niin kestoketutus on taattu. Jo se että pesee hiukset, nyppii kulmat, sheivaa ja pitää ihan yleisesti perusjutuista huolta luo pohjaa skarpille ulkonäölle. Sitten vielä kiva meikki, ei liian pakkeli ja ihanat hiukset. Kampauksia on kiva kokeilla! Voiskin pitää jonkun tytsyjen höpsöily illan ja testailla vähän ghd:tä. WeHeartIt:sta bongaa kaiken muun lisäksi ihania kampauksia. Niin hei jokaiseen kakkuun tarvitaan aina se kirsikka (en tykkää, mielummi mansikka). Että ehkä unohdan sen clutchin ja valikoin itselleni jonkin ihanan koululaukun.



Tänään tuli Trendi. Sivuilla 42-43 on juttu Helena Christensenista. 90-luvun menestyneimpiä malleja, joka on nyttemmin siirtynyt kameran taakse. Siinä on kuulkaa...ihana nainen! "Uskon, että ihmiset, jotka haluavat minut kuvaamaan, ovat aidosti innostuneita siitä, mitä teen", Christensen sanoo. Kadehdittavan itsevarmasti, muttei tippaakaan ylimielisesti." Mäkin haluan olla itsevarma, mutten missään nimessä ylimielinen.

Ihana Helena♥

Mä haluan, että mua pidetään ihanana ihmisenä. Sellasena symppiksenä ja menestyvänä. Empaattisena, hyvänä ystävänä ja työkaverina. Rohkeana ja  ainutlaatuisena. Kyllä mä haluaisin, että mua katsottais ihaillen.