Oon vieläkin ihan pöpöpesä. En mee mökille perheen kanssa, koska mökkeily kipeänä ei ole kivaa. En saa juhannuksen takia varattua aikaa lääkäriin. Mutta oli pakko jutella yhen tutun lääkärin kanssa puhelimessa. Se ei ikinä halua huolestuttaa, mutta nyt sekin huolestui. Sanoi että mun on pakko varata aika heti maanantaina ja mut otetaan ehdottomasti kiireellisenä tutkimuksiin. Jos ei ole kyse vakavasta, olen erittäin harvinainen tapaus. Mutta oon kyllä ollut sitä ennenkin. Lapsena kasvoin niin nopeasti pituutta, että juostiin lastenlääkäreillä todella usein. Kerran mun veriarvoissa oli jotain aivan käsittämätöntä, mutta syytä ei ikinä löytynyt. Ja raskaustesti näyttää mulle ovulaation aikaan positiivista, vaikka en ole raskaana. Olen erikoinen, niin erikoinen, että saan lääkäritkin hämilleen ja soittelemaan häkeltyneinä toisilleen.
Myönnän että panikoin ton puhelun jälkeen. Itkin lattialla ja menin sumussa syömään eilisiä herkkujämiä. 3 Brunebergin suukkoa ja n.100g chilipähkinöitä. Onneks mun vatsalaukku on pienentynyt niin, että edelleen tuntuu tosi täydeltä. Ruoka on mulle huumetta. Se turruttaa ja auttaa unohtamaan kaiken hetkeksi. Yritän pyristellä irti, mutta ei ole helppoa. En odotakaan, että olisi. Hävitin kaikki loput herkut. Muussasin suukot sekaisin pähkinöiden kanssa, etten vaan sorru. Enkä oksentanut. Se on mulle ihan positiivinen juttu.
En halua joutua kirjoittamaan tälläsia postauksia. Mutta mun on ihan pakko kertoa tänne kaikki. Ei tässä muuten olisi mitään järkeä. Sensuroida joitain osia mun matkalta kohti sitä tavoitepainoa... Hyvää juhannusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti