Mä olen vihdoinkin tajunnut, että mun ei tarvitse kelvata kenellekään muulle kuin itselleni. Tai oikeammin se, että kelpaan miehille ja maailmalle ei tee mua onnelliseksi ennen kuin kelpaan myös sille maailman tärkeimmälle ihmiselle, itselleni. Hirveetä pään seinään hakkaamista tää on ja nytkin roikun suhteessa, joka vaan satuttaa. Pelkään miten paljon sen loppuminen satuttaa ja pelkään, että se ihminen vie osan musta mennessään. Mutta mun pitäis ihan oikeesti vaan uskaltaa irroittaa. Joskus tällanen roikkuminen vaan satuttaa paljon enemmän kuin sen kaiken lopettaminen. Mun pitäis nyt elää ihan tasan itselleni eikä edes mietiskellä miehiä tai haikailla suhteeseen, vanhaan tai uuteen. Pitää saada itseni kuntoon. Itsevarmaks, oppia arvostamaan itseäni. En mä voi antaa kusipäiden kohdella mua miten sattuun.
Tänään mä söin just niin kuin haluan laihtuakseni syödäkin. Siinä mielessä hyvä päivä.♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti