Jeesus ei tule oletko valmis
Anna rakas voimia jaksamaan alusvaatemainokset kaduilla joka puolella muija kuvissaan luottaa itseensä pikkuhousuissaan Itseinhosta ihmisvihasta hyvää bisnestä muovilihasta Sinä olet kauniimpi kaduilla loisteputkimaailman valoissa Meill’ on yhteys poikki ei näy Rihannaa ja kun käännyt pois pesen otsasta leimaa Jeesus ei tule oletko valmis Jeesus ei tule oletko valmis Iltapäivälehden viihdeosiossa juttu hautajaisista Hyvän elämän lähtökohtana ydinperhe ainoa oikea sikiöt siis huolella valitkaa mihin kohtuun päädytte roikkumaan Yhteys poikki on Rihanna bikinit vaihtaa olen nähtävyys näkymätön ja kun käännyt pois irrotan hihasta nauhaa Jeesus ei tule oletko valmis Jeesus ei tule oletko valmis Ennen ilmestyskirjaa on ostos-tv brändityöryhmä, CV Meill’ on yhteys poikki ei näy Rihannaa korjatkaa se nyt Rihanna bikinit vaihtaa Jeesus ei tule oletko valmis Jeesus ei tule oletko valmis Anna epäonnistumistarinoita tämän ajan kapina
Mun ihan ehdottomasti lempparibiisi levyltä. Mä olen monesti miettinyt olisinko mä tässä samassa tilanteessa, jos kauneusihanteet ei olisi sitä, mitä ne ovat nyt. Markkinointimiehet muovaa mun ajattelua, saa mut näkemään itseni epäkelpona ja tähän maailman epäsopivana, hetkittäin. Muutama vuosi sitten en tuntunut sopivan joukkoon ollenkaan, en milloinkaan. Silloin taisin painaa himpun päälle 90 ja se saikin mut ihan sekasin. Kokeilin miltä tuntuu painaa satakiloa ja sitten se riistäytyi käsistä ja pian painoinkin jo 115kiloa. Se on suurin luku, mitä mä olen vaa'an mulle nähnyt näyttävän. Se oli joskus vuonna 2008. Lopettalin ysiä ja alottelin lukiota. Lukion luokkakuva, huhhuh. Mun ruho on onnistuneesti teltalla verhottu...Ja mun naama, pallo. Enkä liioittele, valitettavasti. Ihmettelen vain kuinka sokea olen ollut omalle tilanteelleni. Onneksi en ole enää niin kaukana tavoitteesta. Ja onneksi olen kasvanut ihmisenä. Tajunnut monia tärkeitä asioita.
Jos oliskin niin, että niitä täydellisiä photoshopilla priimaksi väännettyjä mallivartaloita olisi vain katumainoksissa, mä en varmaan edes tavoittelisi sitä mitä tavoittelen. Mä vaan nään joka ikinen päivä 3B:n ikkunasta kadut pullollaan kauniita naisia, tyylikkäitä pukeutujia ja hymyileviä kasvoja. Mä nään niitä samoja naisia rannalla bikinit päällä ja oon senkin jälkeen sitä mieltä, että se mitä mä tavoittelen ei ole mahdotonta. Täydellisiä (mun mielestä) kroppia ei ole vain niissä mainoksissa. Niitä on joka puolella mun ympärillä. Täydellistä ei ole edes olemassa, mutta just pienet virheet antaa sen särmän, joka tekee täydellisyyden. Ympäripyöreetä, mutta niin se on.
Vaikka mä saisin just sellasen kropan, just sellaset kasvot, just sellaset hiukset ja kaiken mistä ulkonäön suhteen haaveilen, mä en olisi täydellinen. No en sittenkään vaikka mun raskausarvet katoais. Syy: Vaikka mä haluankin muokata ulkokuoreni uuteen uskoon, mä en halua muuttua sisältä ilkeäksi bitchiksi. Mä haluan vain uskaltaa olla minä ja näyttää koko maailmalle mitä olen sisältä. Mä tiedän vuosien pään seinään hakkaamisen jälkeen, että ainut keino siihen on päästä sinuiksi oman ulkokuoren kanssa. Mä kehityn koko ajan. Oon kehittyny jo paljon, mutta matkaa on vielä. Kilo kilolta mun itsevarmuus vaan paranee ja uskalla säteillä ja hymyillä. Sulattaa kanssa ihmisten sydämet höpinöilläni ja aidolla hymylläni. Oon mä niin jo tehnytkin, mutta pupu on pöksyissä vieläkin liian useasti.
Uneksikaa ja lentäkää. Niin mäkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti