->

En syöny mitään...sehän se onkin järkevää. Jotenki en pysty edes ajattelemaan mitään, kun kaikki on niin solmussa. Muutto, lääkäri, miehet, työ, syömiset. Vattuuu.

Mutta mä taas selvittelen asiat raiteilleen ja varsinkin ajatukset. Elämä vaan on välillä tämmöstä ja valitettavasti syömisen kanssa vammailu on hirveen helppo pakotie. Mä kuitenkin tiedän mitä haluan ja periksi en anna, vaikka hakkaankin päätä seinään liiankin useasti.