nyt

Siitä asti kun vajaa kaksi viikkoa sitten myönsin ongelmani itselleni ja täällä blogissa...tilanne on vain pahentunut. En enää oksenna...mutta ahmin sitäkin enemmän. Ruokamäärät on niin valtavia, että en käsitä miten saan ne ahdettua yhteen menoon sisälleni. Mua nolottaa niin hirveästi, että en vaan saa itseäni sinne terveydenhoitajan huoneeseen...tai itse asiassa jo kerran istuin siellä, mutta keksinkin jonkun täysin tuulesta temmatun ongelman. Tää ongelma vaan pahentuu, jos kerron muille. Se kirkastaa sen tosi asian, että mä olen liian heikko pärjätäkseni yksin ja mä en todellakaan halua olla heikko. Mä haluan olla vahva ja kiskoa itseni ylös tästä suosta.

28.8.2012 klo 11.34 - se on se hetki kun pyristelen itseni irti erittäin synkästä pyörteestä, joka vie mua vaan syvemmälle ja syvemmälle itseinhon helvettiin.

Mulla alkaa koulu ihan just...mä menen, vaikka en haluaisi. Mä olen turvonnut ja lihonnut. Näytän ihan hirveeltä ja en todellakaan haluaisi esiintyä julkisesti. Haluaisin vain sammuttaa valot ja sukeltaa peiton alle piiloon pahaa oloa. Mutta menen silti kouluun. En halua antaa itselleni periksi tässäkin asiassa...niin kuin yläasteella ja lukiossa.

 

someday...